Hvitträsk on kansallisromanttisen arkkitehtuurin taidonnäyte

Hvittäsk on upea kansallisromanttinen rakennus, joka sijaitsee Kirkkonummen Luomalla, Vitträsk-järven rannalla. Sen suunnittelivat arkkitehdit Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen, ja se valmistui vuonna 1903. Talosta oli tarkoitus tehdä asuttava erämaa-ateljee; aikakaudella monet tunnetut suomalaiset taiteilijat rakensivat itselleen erämaa-ateljeita. Ajan muita tunnettuja erämaa-ateljeita ovat esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan Tarvaspää sekä Emil Wikströmin Visavuori. Nykyisin Hvitträsk toimii museona.

Talo on rakennettu kansallisromanttiseen tyyliin, joka 1890-1910-lukujen välillä, joskin sisätiloissa on myös vaikutteita muista arkkitehtoonisista suuntauksista. Rakennusmateriaaleina on käytetty harmaata luonnonkiveä ja hirttä. Rakennuksen piha on suunniteltu puistomaiseksi samaan tapaan kuin englantilaisissa linnoissa. Tontilta löytyy myös pieni huvila “Lilla Villa”, sauna ja uimaranta järven rannalta.

Arkkitehtikolmikolla oli yhteinen toimis1024px-Kirkkonummen_rautatieasema_2011-09-28to ja he ostivat maapalstan vuonna 1901. Rakennukset valmistuivat vuonna 1903. Saarinen asui eteläsiivessä, Lindgren pohjoissiivessä ja Gesellius Lilla Villassa. Arkkitehtitoimisto hajosi kahden vuoden kuluttua talon valmistumisesta, ja Lindgren muutti perheensä kanssa pois rakennuksesta. Gesellius ja Saarinen jakoivat talon keskenään. Kun Gesellius kuoli 1916, talo jäi Saariselle. Vuonna 1922 talossa riehui tulipalo, joka tuhosi pohjoissiiven. Se rakennettiin uudelleen uudistettuna Saarisen pojan, Eero Saarisen arkkitehtitoimiston toimesta vuosina 1929-1936. Saarinen loppujen lopuksi muutti perheensä kanssa Yhdysvaltoihin vuonna 1923, ja talo päätyi kesäasuntokäyttöön.

Hvitträskissä suunniteltiin monia historiallisia rakennuksia. Siellä kehitettiin esimerkiksi Helsingin rautatieaseman ja Suomen kansallismuseon piirrustuksia. Talo on kuuluisa epämukavista tuoleistaan; neuvotteluhuoneen tuolit suunniteltiin epämukaviksi, jotta kokoukset eivät venyisi liian pitkiksi.

Vuosina 1949-1968 talo oli Rainer ja Anelma Vuorion omistuksessa. Pariskunta muutti taloa jonkin verran, joskin heidän tekemänsä muutokset on sittemmin palautettu ennalleen. He käyttivät taloa edustusasuntonaan. Vuoriot joutuivat konkurssiin, ja vuonna 1968 talo päätyi Kansallis-Osake-Pankin omistukseen. Pankki möi talon irtaimiston huutokaupassa vuonna 1969 ulkona ollutta karhuveistosta myöten. Gerda ja Salomon Wuorion säätiö osti talon.

Säätiö kunnosti päärakennuksen museoksi, pikku huvilan kahvila-ravintolaksi ja myöhemmin pohjoissiipeen tuli hotelli. Rakennus avattiin yleisölle vuonna 1971. Kymmenen vuotta myöhemmin Suomen valtio osti talon, ja Opetusministeriö sekä Hvitträsk-säätiö päätyivät hoitamaan taloa. Suuri osa alkuperäisestä irtaimistosta on palautettu museoon, ja pieniä korjaustöitä on tehty vuosien varrella.